Työhaastattelussa suurin heikkouteni on sukupuoleni

Jokainen meistä on joutunut vastaamaan työhaastattelussa kysymykseen “Kerro suurin heikkoutesi”.  

Olen empaattinen, herkkä, välittävä, tukeva, yhteistyökykyinen, auttavainen ja omistautunut. Kaikki näistä luonteen piirteistä yhdistetään perinteisesti naisiin ja usein, ne nähdään vielä heikkouksina.

Uskon, että enemmistö ihmisistä ja etenkin naisista tunnistaa yleiset uskomukset siitä, että empaattiset ja välittävät ihmiset ovat herkempiä ja siten haastavampia työkavereita, auttavaiset ja työlleen omistautuneet ihmiset uupuvat herkemmin ja yhteistyökykyinen on synonyymi heittopussille. Nämä väitteet ovat kärjistyksiä, mutta en usko että yksikään lukijoista kuulee niitä ensimmäistä kertaa. Nämä väitteet myös yleensä yhdistetään nimenomaan naisiin.

Yksi hirveimmistä kokemuksistani työelämässä oli hetki, jolloin kollega kyseenalaisti osaamiseni ja kun pyysin häntä avaamaan miksi hän ajattelee näin, hän sanoi minun ylireagoivan ja väitti tilanteen menneen täysin eri tavalla kuin todellisuudessa. Tilanteessa oli läsnä useita ihmisiä, mutta kukaan heistä ei puuttunut tilanteeseen.

Tilanteen jälkeen tunsin äärimmäistä syyllisyyttä siitä, etten pystynyt puolustautumaan, koska nieleskelin pala kurkussa itkua. En halunnut näyttää heikkoutta, koska koin että se olisi pahentanut tilannetta ja asettanut minut huonoon asemaan. Tämä saattoi johtaa siihen, ettei kukaan tilanteessa mukana olleista ihmisistä tajunnut tilanteen vakavuutta ja asia lakaistiin maton alle. 

Amerikkalaisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaisia adjektiiveja miehiin ja naisiin perinteisesti yhdistetään ja onko mielleyhtymä positiivinen vai negatiivinen. Skaalalla negatiivisesta positiiviseen amerikkalaiset yhdistävät sanan “voimakas” miehiin 67-prosenttisesti positiivisesti ja naisiin 92-prosenttisesti negatiivisesti. Voimakkuus nähtiin miesten kohdalla vahvuutena ja naisten kohdalla heikkoutena. Aggressiivinen ja maskuliininen olivat lähtökohtaisesti negatiivisia naisiin ja miehiin yhdistettynä, mutta enemmän negatiivisia naisten kohdalla.

Haluaisin, että luonteenpiirteet jotka muodostavat persoonani, eivät kantaisi mukanaan sukupuolen tuomaa taakkaa. Haluaisin, että adjektiivit eivät olisi sukupuolittuneita. Minun henkilökohtainen haluni ei kuitenkaan riitä tuomaan muutosta, vaan kyse on koko yhteiskunnan tarvitsemasta asennemuutoksesta.

Yhteiskunnan tavoitteena pitäisi olla se, että kaikkien sukupuolten edustajat ovat yhdenvertaisessa asemassa niin, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea alemmuuden tunnetta omien ominaisuuksiensa vuoksi. Ei herkkyyden, empaattisuuden tai kiltteyden takia.

Jotta tämä onnistuu, meidän täytyy:

  • painottaa varhaiskasvatuksessa sukupuolisensitiivisyyttä, eli kouluttaa henkilöstöä niistä alitajuntaisista ennakkoluuloista joita meillä on esimerkiksi lasten leikkeihin, väreihin ja toiveisiin liittyen.
  • kehittää opinto-ohjausta ja tarkastella sitä, minkälaisia urapolkuja erilaisille ihmisille suositellaan. Ohjataanko naiset ennemmin sairaanhoitajakoulutukseen ja miehet lääketieteelliseen? Kannustetaanko naisia hakeutumaan teknillisille ja miesvaltaisille aloille?
  • lisätä täydennyskoulutusmahdollisuuksiin sukupuolisensitiivisyyttä ja heteronormativiisuutta käsitteleviä opintojaksoja, jotta sisäisiä ajatusvinoumia voidaan korjata opiskelija kerrallaan. 
  • lisätä anonyymien rekrytointien määrää etenkin julkisella sektorilla, jotta rekrytoijien ajatusvinoumat ja olettamukset eivät vaikuta päätöksiin niin paljon.
  • pitää kiinni julkisen sektorin sukupuolikiintiöistä (sekä naisia että miehiä tulee olla vähintään 40%).
  • kiinnittää erityistä huomioita naisvaltaisten alojen palkkaukseen, etenkin sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusaloilla.
  • tulevaisuuden tutkimuksissa laajentaa kohderyhmät sisältämään myös muut kuin naiset ja miehet.

Kaikilla sukupuolten tasa-arvoa edistävillä toimilla edistetään myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksia ja vapautta sekä mahdollistetaan kaikille sukupuolille heidän haluamansa elämän polku.

Näitä asioita toivon naistenpäivänä enemmän, kuin ruusuja ja kehuja naiseudesta.

Lähteet

Kachel, S.; Steffens, M.C.; Niedlich, C. 2016. Traditional Masculinity and Femininity: Validation of a New Scale Assessing Gender Roles. University of Koblenz and Landau, Germany. 

Constatinople, A. 1973, Masculinity-femininity: an exception to a famous dictum? 

Walker, K.; Bialik, K.; van Kessel, P. 2018. Strong men, caring women. How Americans describe what society values (and doesn’t) in each gender). Pew Research Center.

Jätä kommentti